Setäni Olli Lind, miinanraivaaja

Huhtikuussa 2017 vietettiin Lauhassa Ollin 90 -vuotissyntymäpäivää. Juhlia

vietettiin iloisissa merkeissä isolla joukolla. Paikalla olivat Ollin lapset ja

lapsenlapset, sukulaisia ja tuttavia sekä naapureita. Myös seurakunnan ja

kyläyhteisön edustajat kävivät onnittelemassa vaaria. Olli on koko kylän vaari.

Pirteä vaari pyöräilee ja kävelee päivittäin ja hakee päivän postin. Omalla

autollaan hän suhauttelee asioille Lauttakylään, ystäviä tapaamaan sekä bingoon.

Ollin muisteluita menneistä ajoista ja tapahtumista on mukava kuunnella.

KUVAT JUHLASTA

Olli Lind syntyi Suoma ja Yrjö Lindin esikoisena 15.4.1927 Huittisten

Ronkankulmalla. Vanhemmat muuttivat keväällä 1934 Lauhaan poikiensa Ollin ja

Kallen kanssa. Lauhassa syntyi pikkuveli Ilkka. Lapsuuteen kuului koulunkäyntiä

ja naapuruston lasten kanssa leikkimistä. Silloin pelattiin ulkona mm. neljää

maalia, käytiin ongella ja uimassa. Talvella hiihdettiin ja laskettiin mäkiä. Metsän

eläinten elämän seuraaminen oli mielenkiintoista. Lapset olivat vanhempien

mukana erilaisissa askareissa heti kun kynnelle kykenivät ja saivat näin tutustua

talon töihin. Iän ja voimien karttuessa lapset saivat omiakin töitä. Olli ja Kalle

kävivät yhdessä metsästämässä kanalintuja, oravia ym. Metsästysreissuista olen

kuullut monta tarinaa Ollilta sekä isältäni Kallelta.

SOTILASKUVA

Tammikuussa 1947 Olli lähti suorittamaan varusmiespalvelustaan. Kutsunnoissa

Olli oli ilmoittanut, että haluaa merivoimiin. Alokasaika varsinaisine

sulkeiskoulutuksineen kesti vain 2 viikkoa. Sen jälkeen alkoi erikoiskoulutus

miinanraivaajaksi. Hangossa oli ensin merenkulun koulutusta sekä proomun

koneenkäyttö- ja moottoriopetusta. Talven aikana harjoiteltiin miinojen purkua ja

raivauskaluston käyttöä meren jäällä. Vesien auettua alkoi ajoharjoittelu merellä.

Olli toimi moottoriveneen konemiehenä VRaiv.Osastossa Hangossa. V

Raivaajaosastolla oli käytössä kaljaaseja, hinaajia, vartioaluksia ja

moottoriveneitä.

VRaivausosasto RUOKAILUUN MENOSSA. Olli on kuvassa oikealta toisen

paksun männynryngon kohdalla.

KUVA Moottorivene jossa Olli oli konemiehenä

Toukokuun alussa ensimmäinen varsinainen raivaustehtävä oli Russarön

suunnalla. Sieltä siirryttiin Bengtskäriin. Raivauskohteita oli Viron rannikon

läheisyydessä ja Suursaaren ympäristössä.

Raivaustehtävässä oli 200 alusta ja parituhatta miestä. Vaarallista tehtävää

suorittamaan lähteneille miehille toivotettiin hyvää matkaa ja tuntolevy kaulassa

miehet nousivat veneisiin. Raivausta suoritettaessa oli oltava tarkkana, henkensä

kaupalla. Merellä saattoi kulua useita päiviäkin, ettei yhtään miinaa osunut reitille

ja sitten vastaan tulikin monta kerralla. Meressä kelluvat tukit, risut ja kalastajien

kohot saattoivat olla miinoitettuja, joten kaikkeen meressä liikkuvaan piti suhtautua

mahdollisena miinana.

Miinojen tuhoamisessa käytettiin erilaisia tapoja; miina tuhottiin tykkitulella

upottamalla, räjäyttämällä, purkamalla, antamalla sähköinen tai magneettinen

heräte. Miinoja oli ainakin 60 erilaista mallia. Kun miina tuhottiin räjäyttämällä,

soudettiin pienellä ruuhella miinan viereen ja asennettiin räjäytyspanos miinaan.

Yksi mies asetti panoksen ja toinen piti miinasta kiinni. Tehtävän suorittaminen oli

vaarallista ja pienessäkin merenkäynnissä miinan lähelle pääseminen oli

hankalaa. Tykkitulella tuhottaessa ampujan saatua miinan tähtäimeensä, hän

viestitti konemiehelle, milloin täytyy peruuttaa moottorivenettä täydellä vauhdilla,

että vene ehtii turvaan miinan räjähdyksen aiheuttamasta aallokosta.

Raivauspäivät olivat pitkiä 11-15 tuntisia. Myrskyt aiheuttivat oman lisänsä

tehtävän suorittamisessa. Mikäli tuuli yltyi 8 bofooriin (17-20 m/s) oli hakeuduttava

turvasatamaan tai jos oltiin kaukana merellä, niin silloin kiinnityttiin isomman

aluksen kylkeen.

Raivaustehtävän aikana sota-alusten ja hinaajien miehistöt majoittuivat

aluksellaan ahtaissa tiloissa. Moottoriveneiden miehistö majoittui joko

emäaluksella tai moottoriveneissä, jossa oli tilaa kolmelle miehelle. Aterioiden

valmistamisesta huolehti varusmieskokki, jolla ei aina ollut riittäviä kokkaustaitoja

ja ruoka oli sitten sen mukaista. Vesi ja ruokatarvikkeet tuotiin proomuilla

raivaajille. Juomavettä jaettiin jokaiselle 2 litraa/päivä. "Sillistä en pidä vieläkään",

sanoi Olli. Ruoka ei ollut kaksistakaan pula-ajasta johtuen: kuivattuja perunoita ja

silliä, joka maistui vanhalta, vanikkaa, leivälle margariinia, teekorviketta. Kun

saatiin kalastajilta silakkaa tai muuta kalaa ja osaava kokki laittoi ruuan, tuntui että

saatiin juhla-ateria. Sorsien munat olivat tervetullut lisä aterioihin. Olli kertoi

painaneensa n 80 kiloa armeijaan lähtiessään ja siviiliin kotiutuessa vain 60 kiloa.

Raivaustehtävää suoritettiin marraskuulle, jolloin luovutettiin veneet ja varusteet.

Joulukuun alussa Olli astui siviiliin. Koko tänä aikana oli ollut vain yksi 6

vuorokauden loma, jolloin ehti käymään kotona Lauhassa.

Loman alkaessa Ollin miinanraivausvene lähellä Baldinskia. Sieltä kotimatka

yhdessä Kokemäeltä olevan Pentti Kuusiston kanssa alkoi vesiproomulla

Helsinkiin. Junaan pääsyn kanssa tuli hankaluuksia. Juna oli aivan täynnä ja

litteralla matkustavat sotilaat oltiin jättämässä junasta. Veturinkuljettaja huomasi

pojat ja huuteli: "Minne pojat ovat menossa?" Pojat kertoivat, että Tampereelle

pitäisi päästä. Veturinkuljettaja neuvoi poikia siirtymään laiturilta veturin toiselle

puolelle. Olli ja Pentti tekivät työtä käskettyä. Junan pillin viheltäessä lähdön

merkiksi, avasi veturinkuljettaja oven ja ohjasi kaverukset kolivaunuun.

Tampereella vaihdettiin Porin junaan. Äetsästä Olli jatkoi linja-autolla

Lauttakylään, josta sai tuttavaperheestä polkupyörän lainaksi lopulle matkaa

Lauhaan. Ei siinä kauaa ehtinyt kotona olla, kun oli kaksi päivää varattava

paluumatkaan. Helsingissä piti ilmoittautua ajallaan Merivoimien esikunnassa

Katajanokalla. Sieltä sai tiedon milloin jatkoyhteys omalle veneelle järjestyisi sitten

aikanaan.

Miinanraivaajat olivat nuoria miehiä ja viihdykettäkin raskaan tehtävän aikana

tarvittiin, kun kotilomia ei ollut kuin yksi. VRaivausosastossa ilmestyi jopa

kuukausittain oma lehti sekä järjestettiin siviilissä erilaisiin oppilaitokseen aikoville

omia valmennusryhmiä. Heille järjestettiin viihdytystilaisuuksia mm. Pirttisaaressa,

jossa oli alkoholiliikkeen huvila. Siellä vietettiin myös Mannerheimin

syntymäpäivää.

Tässä kohtaa siirrymme muutaman vuoden takaiseen tapahtumaan. Olli, Aarno ja

minä olimme lähteneet sunnuntaiajelulle ja päädyimme Raumalle. Kuljimme

Vanhan Rauman katuja. Olli jäi lukemaan erään liikkeen ikkunassa ollutta

mainosta. Palasin hänen luokseen. "Kuuskajaskarin linnakesaarella esitetään

näytelmää MIINANRAIVAAJAT". Kysyin Ollilta haluaisiko hänen mennä

katsomaan. No tottakai. Varasin meille liput ja venekyydin muutaman viikon

päähän. Venematkalla Olli kertoi meille omia muistojaan. Lähellä olevat

kiinnostuivat kovasti ja kysymyksiä piisasi oikealle miinanraivaajalle. Ja Olli kertoi.

Tuntui, että matka loppui kesken.

Näytelmä kertoi miehistä juuri sillä laivalla, jolla Ollikin oli ollut. Näytelmässä oli

ennen väliaikaa kohtaus, jossa tytöt esittivät kaislahameissaan havaijilaistansseja.

Kahvia juodessamme sanoin: "Olipa ohjaaja keksinyt hauskan kevennyksen

näytelmään", johon Olli vastasi: "Olin itse mukana ja näin tämän

hulatanssiesityksen". Joskus voi näytelmän fiktiolta tuntuva kohtaus ollakin täyttä

totta.

Pentti Salmelin on kirjoittanut miinanraivaajista kirjan "Henkensä kaupalla", josta

kiinnostuneet voivat lukea laajemmin miinanraivauksesta ja sen suorittaneista

henkilöistä.

Eeva Leena Lehtisalo

Veljentytär ja naapuri